Projekti toteutettiin hyvässä yhteistyössä rakennuttajaorganisaation, urakoitsijan ja suunnitteluryhmän kesken. Rakennesuunnittelun näkökulmasta hanke oli haastava ja mielenkiintoinen. Mainittavaa oli myös erittäin tiivis ja yhteydenpito ja ratkaisukeskeinen kommunikointi urakoitsijan kanssa. Parempia ratkaisuja kehitettiin jatkuvasti yhteistyössä urakoitsija sekä rakennuttaja- ja valvontaryhmän kanssa.

Rakennesuunnitteluun positiivisia haasteita toivat vanhoihin massiivisiin rakenteisiin tehdyt aukotukset, väliaikaiset tukirakenteet, rakennuksen sisäiset louhinta- ja vahvistustyöt sekä uudet teräs- ja betonirakenteet, joiden suunnittelussa tuli huomioida työmaan logistiikka, kalusto sekä rakentamisjärjestys. Vanhaa rakennusta uudistettaessa tulee ymmärtää vanhojen rakenteiden toiminta sekä niiden muodostama kokonaisuus, jotta tunnistetaan niiden muodostamat rajoitteet sekä mahdollisuudet uusille liittyville rakenteille. Rakennusfysiikan osaaminen oli myös tarkeässä osassa, kun rakennuksen tilojen vaatimustaso nostettiin nykytasolle.

Tietomallinnus ja tietomallien hyödyntäminen oli tärkeä ja iso osa hankkeen suunnittelua ja toteutusta. Rakennesuunnittelijan malliin sisällytettiin nykyiset, purettavat, työnaikaiset sekä uudet rakenteet. Nykyaikaiset tila- ja tekniikkavaatimukset yhdistettynä vanhan rakennuksen käytettävissä olevaan tilaan tarkoittivat, että suunnittelijat saivat tosissaan etsiä optimoitua ratkaisuja rakenteille ja tekniikkareiteille, jotta kokonaisuus saatiin toimimaan. Eri suunnittelualojen malleja yhteensovitettiin jatkuvasti ja jälkikäteen voidaan todeta, että ilman tietomalleja suunnitelmien yhteensovittaminen olisi ollut lähes mahdotonta.